Susiasiaa

Köyliössä järjestettiin viime viikolla jo toinen susi-ilta keskustelutilaisuus tänä talvena. Ensimmäisellä kerralla marraskuussa Vuorenmaan VPK-talo jäi pieneksi ja tällä kerralla Lallintalo täyttyi ääriään myöten. Paikalle oli kokoontunut noin tuhat asiasta kiinnostunutta kansalaista. Allekirjoittanut ei ollut saapuvilla kummassakaan tilaisuudessa mutta, koska varsinkin jälkimmäinen ylitti näkyvästi valtakunnallisenkin uutiskynnyksen, olen suunnilleen tietoinen keskustelun sisällöstä ja sävystä.

Susien jatkuva läsnäolo seutukunnallamme ja ilmestyminen näkyviin milloin minkin lähikunnan alueella huolestuttaa asukkaita eikä ollenkaan suotta. Koirat ja muut kotieläimet ovat todellisessa vaarassa eikä kukaan voi mennä takuuseen, etteikö myös lasten turvallisuus saataisi olla uhattuna. Kunnissa on toistuvasti jouduttu turvautumaan ns. susikyyteihin, pihojen aitaamiseen yms. Moni aikuinenkaan ei uskalla liikkua haja-asutusalueella ainakaan pimeään aikaan. Huittisten ympäristössä on kuitenkin toistaiseksi tyydytty kyyteihin ja muihin ”rauhanomaisiin” ratkaisuihin. Toisin on Perhossa ja vähän muissakin Suomen osissa, joissa on päädytty noudattamaan korpilakia ja tappamaan susia ilman lupaa.

Samaan aikaan susien oikeuksia puolustavat tahot ja susia tutkivat päivystävät dosentit vakuuttavat meille, yleensä turvallisesti Kehä kolmosen susiköyhemmältä puolelta, ettei susi Suomessa ole käynyt ihmisen kimppuun yli sataan vuoteen ja että susi luontaisesti pelkää ja väistää ihmistä. Vikaa on siis ihmisten asenteissa eikä susissa. Totta on, ettei suden ja ihmisen välisiä kohtaamisia, joissa ihminen olisi ollut ottavana osapuolena, olekaan tapahtunut sitten 1800-luvun. Viimeinen suden tekemä tappo tapahtui 7.11.1881. Uhri oli viisivuotias Kalle Oskari Gröönros Vahdolta. Tämän jälkeinen susien hiljaiselo tosin johtuu käsittääkseni siitä, että susia ei ole ainakaan tässä osassa Suomea noiden aikojen jälkeen ollut ihmisiä kohtaamassa. Tämä taas johtuu aiemmin vallinneesta melko yksioikoisesta suurpetopolitiikasta. Tuon Kalle Oskarinkin kohtaloksi koituneen susiparin hävittivät tsaari Aleksanteri III:n varta vasten lähettämät siperialaiset metsästäjät. He saivat tehtävänsä päätökseen Nousiaisissa 2.1.1882. Yhteensä nämä sudet ehtivät surmata 21 lasta. Vielä 1950-luvulla meininki oli melko erilaista nykyiseen verraten. Lauttakylän Ala-asteella (tai mikä lie perusinstituutti se nykyisin lienee) on nähtävillä Vampulassa 1959 ammuttu susi. Silloin siis yksi alueelle eksynyt susi riitti viranomaisten järjestämään suurjahtiin, jossa käytettiin mm. konepistooleja.

Itse en ole koskaan elävää sutta kohdannut enkä edes nähnyt jälkiä. Suhtaudun susiin kuten varmasti valtaosa suomalaisista eli sen kuin ovat ja elävät, kunhan pysyvät poissa nurkista. Suomen metsissä kyllä riittää tilaa ja syötävää. Raja menee siinä, että pihoille ei tulla ja kotieläimiä saati lapsia ei uhata. Nyt tämä raja on ylitetty. Susia on yksinkertaisesti liikaa ja ne ovat menettäneet luontaisen ihmispelkonsa. Minua suututtaa asenne, jossa meidät asioista huolta kantavat leimataan oitis punaniskametsäläisiksi, jotka haluavat ampua kaikkea mikä liikkuu. Olen huomannut sinänsä yllättävän yhteyden muutaman äkkiseltään erilaisen yhteiskunnallisen keskustelunaiheen välillä. Nimittäin sudet, maahanmuuttopolitiikka ja yleensä kaikki ns. ”arvokonservatiiviset” mielipiteet. Media ja tietyt kansalaispiirit leimaavat kaiken virallisesta linjasta poikkeavan, perustellunkin ja asiallisen, kritiikin välittömästi vaaralliseksi kiihkoiluksi. Suvaitsevaisuus on päivän sana mediassa ja politiikassa. Kaikkea paitsi suvaitsemattomuutta pitää suvaita. Ken tästä poikkeaa, on populisti tahi muu yhteiskunnan vihollinen.

Sudet tulisi nopeasti opettaa uudelleen pelkäämään ihmistä. Tämä onnistuu vain, jos susi kokee ihmisen uhaksi. Tähän tulokseen ei valitettavasti päästä muulla tavoin kuin tappamalla susia. Tiedän, että mediankin kellossa ääni muuttuu välittömästi ensimmäisen lapsiuhrin jälkeen. Minusta vain on turhaa odottaa, että asiat kärjistyvät siihen pisteeseen. Toivon todella, että maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisella riittää kanttia myöntää tarvittavat kaatoluvat häirikkösusien poistamiseksi. Tämä saattaa olla Lallintalon kokouksen jälkeen askeleen lähempänä. Tähän viittaa mm. Jyrki Kataisen lausuma viime sunnuntain pääministerin haastattelutunnilla. Katainen sanoi, että kansalaisten pelko on otettava todesta ja pelkät vakuuttelut susien vaarattomuudesta eivät enää riitä.

Lakia pitää noudattaa ja kunnioittaa. Tämä on selvää suurimmalle osalle kansalaisia. Yhtälailla päättäjille pitäisi olla selvää, että kunnioitusta nauttii vain kansalaisten järkeväksi ja tarkoituksenmukaiseksi kokema laki. Olemme hyvin lähellä tilannetta, jossa laki otetaan omiin käsiin muuallakin kuin Pohjanmaalla. Toivottavasti tällaiseen anarkiaan ei tarvitse Huittisten seudulla turvautua.

Martin Ylikännö